On Kahdenlaisia Ihmisiä - Lahden kansanopiston teatterikoulutus
7.4.2018 | Kirjoittanut: Valo Sauri

On Kahdenlaisia Ihmisiä

Elämää ja ihmisiä voi katsoa monella eri tapaa, jotka helpottavat ja yksinkertaistavat niitä helpommin ymmärrettäviksi. Yksi tapa, jonka olen nimennyt ”On kahdenlaisia ihmisiä”-näkökulmaksi toimii näin:

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka osaavat akrobatiaa ja niitä jotka osaavat laulaa.

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka lähestyvät roolia mielen kautta ja niitä jotka lähestyvät roolia kehon kautta.

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka suhtautuvat asioihin järjellä ja niitä jotka suhtautuvat asioihin tunteella.

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka tykkäävät karkeista ja niitä jotka tykkäävät sipseistä.

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka juovat alkoholia ja niitä jotka eivät juo.

On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä jotka tulevat krapulassa töihin ja niitä jotka väittävät olevansa kipeitä sinä päivänä.

Ja niin edelleen.

On selvää, että tämä lokerointi on täysin typerää, koska mikään niistä ei ole totta. Silti se kertoo jotain meistä, siitä kuinka laitamme itsemme ja toisemme eri lokeroihin, tavasta verrata itseämme muihin ja tuomita toisiamme ja itseämme. Teatteria opiskellessa täällä Lahdessa olen huomannut, että on todella hankalaa päästää irti itsensä arvottamisesta ja vertailemisesta muihin. Täällä kaikki luokkakaverini ovat niin hyviä, niin miten voin koskaan yltää samalle tasolle ja jokin päivä kutsua itseäni ammattinäyttelijäksi?

En tietenkään ole ainoa joka näin ajattelee. Olen ymmärtänyt, että kaikki kokevat olevansa epävarmoja omassa tekemisessään hetkittäin, ainakin tietyillä osa-alueilla ja mitä epävarmempi on, sitä enemmän rankaisee itseään omasta ”huonoudestaan”. Se on todella vaarallinen tie oppimisessa ja työssä ylipäänsä. Jos tuomitsee oman tekemisensä jo ennen kuin tekee, on onnistumisen mahdollisuus hyvin pieni. Sen takia täytyy välillä muistaa niitä asioita missä on hyvä. Tai ehkä sekin on väärin. Ehkä on parempi ajatella, että ei ole hyvää ja huonoa, on vain eri laatuja jotka sopivat eri tilanteisiin eri tavalla ja antavat tietyn vaikutuksen ja vaikutelman eri tilanteissa. 

Nojoo, tällaista olen viime aikoina miettinyt. Varmaan myös siksi, että nyt on esityskausi ja onnistumisen sekä suorittamisen paineet ovat kovemmat kun tulee yleisöä jotka maksavat meidän esityksestä ja kriitikoita jotka arvostelevat sitä. Sitä paitsi, kohta on vielä pääsykokeet Teatterikorkeakouluun! Kauheasti pitäisi onnistua ja suorittaa näyttelemisessä, vaikka loppupeleissähän näytteleminen on vain leikkiä.

Kauheasti ristiriitoja kaikessa. Elämässä, ihmisessä ja näyttelemisessä. Jokainen meistä on kahdenlainen välillä. Omasta mielestäni tykkään enemmän sipsistä kuin karkista, mutta välillä karkki maistuu paremmalta. Joinakin päivinä akrobatia tuntuu helpolta, joinakin päivinä laulu. Ei sitä koskaan tiedä. Joskus olen tyytyväinen omaan tekemiseeni, joskus en. Kai se kaikilla menee vähän niin.

Joka tapauksessa esityskausi rullaa eteenpäin ja hyvin menee! Kevätkin tulee ja aurinko pikkuhiljaa sulattaa lumen. Kyllä se tästä.

Keväisin tuulahduksin,

Valo Sauri